syyskuu 27, 2004

R&A - Loppupuolisko

Skotlanninmatkan ja R&A:n jälkeen kuvittelin jo elämän hieman rauhoittuvan. Tänään kuitenkin istuin töissä ensimmäiset 5 tuntia kokouksissa ja jälkimmäiset 5 tuntia toteuttaessa kokouksissa päätettyjä asioita. Tästä se alkaa, eikä loppu häämötä ennen marraskuun alkua.

Koska blogaaminenkin saattaa jäädä lyhyisiin merkintöihin, niin parempi, että käsittelen eilen päättyneen elokuvafestivaalin annin loppuun samantien. Mihinkäs minä jäinkään...

Maanantai:
Kuten aiemmin mainitsin, Nine Songs oli kauniisti kuvattu - kohteenaan kahden ihmisen suhde esitettynä seksikohtauksien ja keikkataltiointien kautta. Elokuva oli lyhyt, vain 65 minuuttia, joten en asettanut sille normaaleja vaatimuksiani pitkän elokuvan juonelle, vaan nautin siitä pitkänä lyhytelokuvana - juonellisena tunnelmapalana. Ja sellaisena se toimi erinomaisesti. Marcel Zyskindin kamera Winterbottomin ohjauksessa kuvaa päähenkilöt intiimisti ja lämpöisesti, vallitsevan valon käyttö on paikoin suorastaan nerokasta.

Hyvin harvoin oikeaa seksiä elementtinään käyttävät "oikeat" elokuvat onnistuvat esittämään seksin näin positiivisessa valossa, yleensä sillä haetaan tehokeinona jotain aivan päinvastaista. Winterbottom esittää elokuvallaan kysymyksen, miksi seksin näyttämisessä olisi jotain väärää, ja toivottavasti tällä kysymyksellä myös saavuttaa jotain.

Ikävä kyllä ohjaaja itse on tuntunut missaavan jotain oleellista, sillä saadakseen teatterilevityksen Briteissä, hän on ilmoittanut olevansa valmis leikkaamaan teoksestaan pois sen eksplisiittisimmän kohtauksen. Onneksi sensuuria vastaan ennenkin taistellut studiopomo Hamis McAlpine on toista mieltä ja kääntää tilanteen absurdiksi - elokuvan ohjaaja olisi valmis sensuuriin, mutta studiopomo vääntää vastaan.

Keskiviikko:
Silver City oli festareiden eniten odottamani elokuva, joten sen jäätyä "ihan kivaksi" oli pettymyskin suurin. Elokuva oli osittain satiirissaan hienovaraisempi kuin antoi odottaa, mutta tykitti myös hetkittäin sellaisia täyslaidallisia, ettei enemmästä ruudinsavusta väliä. Näyttelijät olivat ammattitaitoisia ja juoni varsin mukiinmenevä, mutta ikävä kyllä se ei nyt riittänyt tältä ohjaajalta. Vähemmän odottaville katsojille uskallan kyllä elokuvaa suositella jo pelkästään loppukohtauksensa vuoksi.

Samaritan Girl oli toisen kovan ohjaajan, Korean ihmemies Kim Ki-Dukin uusin tuotos, ja senkin kohdalla odotukset olivat korkealla. Valitettavasti elokuva jätti kovin kylmäksi. Tragedia ei onnistunut koskettamaan. Myös elokuvan keskellä tapahtunut näkökulman muutos ei mielestäni toiminut, ja elokuvan loppupuoli olikin melkoisen turha. Jälleen kerran elokuva sisältsi erinomaisia kohtauksia, mutta kokonaisuus jätti paljon toivomisen varaa.

Torstai:
Nicotina puolestaan oli festarien yllättäjä. Kunhan hieman kömpelöstä alusta päästiin, niin "Meksikon Pulp Fiction" alkoi rullaamaan vastustamattoman riemukkaasti. Heti kun aseet saatiin esille ja tilanteisiin enemmän komiikkaa, elokuva antoi enemmän kuin rahansa arvosta loppuun asti.

Riot On! houkutteli minut katsomaan, josko menin 90-luvun lopussa sittenkin väärään mobiilifirmaan töihin. Elokuvan jälkeen täytyy sanoa, että omaa valintaa ei tarvitse katua. Vaikka niitä hypetettyä orgioita ja huumehöyryjä oli elokuvassa tuskin nimeksi, niin on pakko myöntää, että dokumentti oli onnistunut. Tiukka leikkaus ja tarinan selkeä rakentaminen erilaisine tehokeinoineen onnistuivat erinomaisesti, ja elokuvan olisi katsonut mielikseen ilman ammatillistakin mielenkiintoa.

Lauantai:
Better than Sex oli riemukas välipala Taiwanista, ja kuului selvästi festareiden "mitävittua"-osastoon. Juoni kääntyilee vauhdikkaasti kuin mopedeilla kruisaileva nuorisojengi kirotun miekkansa kanssa ja nuoren päähenkilön seikkailut seksin ja pornon parissa ovat hilpeitä. Elokuva on ihastuttavan kivaa purkkaa vailla sen kummallisempia lisämerkityksiä.

Lauantai-iltana katsoimme vielä Mikin kanssa kotonamme tämänvuotisen festarielokuvan, joten käsitellään sekin tässä, vaikkei vuoden 16 elokuvan saldoa minun kirjoissani kasvatakaan. Young Adam oli hieno kuvaus nuoresta miehestä joka oli kuljeksija niin elämässään kuin ihmissuhteissaankin. Elokuvan jujun keksimisessä minulla kesti ehkä hetki liikaa, mutta se ei loppujen lopuksi haitannut nautintoa. McGregor, Swinton, Mullan ja Mortimer tekivät kaikki aivan erinomaiset roolisuoritukset.

Sunnuntai:
Connie and Carla onnistui olemaan järjettömän viihdyttävä ja paikoin kyyneleet silmiinnostava drag-show elokuva, mutta elokuvan jälkeen jäin silti kaipaamaan jotain enemmän. Luulen, että ongelma oli elokuvan liiallisessa kiltteydessä. David Duchovny näyttelee sivuroolissaan paremmin kuin pitkiin aikoihin.

D.E.B.S., elokuva teinipimuagenteista vesirajaa viistävissä koulu-univormuissaan, vaikutti leffan aikana hetkittäin erittäin hupaisalta "aivot narikkaan" -viihteeltä, mutta pari minuuttia leffan jälkeen ajateltuani se tippui helposti festarin huonoimaksi elokuvaksi. Siinä ei ollut tarpeeksi potkua seikkailuelokuvaksi eikä tarpeeksi terävää huumoria kunnon parodiaksi. Lisäksi teiniagenttien taipuminen ihannenuorison muottiin oli lähes vastenmielistä - elokuvasta puuttui kokonaan se anarkistinen "tyttöenergia", jolla olisi voitu punnerretaa pitkälle puutteista piittaamatta.

Ai niin - elokuvafestivaalien aikana katsoimme myös 14 jaksoa DS9in kolmatta kautta.

Posted by Henri at 27.09.04 23:57
Comments

Tiedätkös koskas tuo Riot On tulis mahdollisesti levitykseen. Kenties ei ihan Oulun leffateatterihin tule, mutta esim vuokraamoon?

Posted by: Parta at 01.10.04 09:53

www.rioton.net sanoo, että 12.11.

Posted by: pirta at 11.10.04 21:46