syyskuu 05, 2004

Väsyttää

On ollut sellainen suhinasunnuntai, ettei paremmasta väliä. Lauantai-yönä joskus kahden aikaan huomasin, että La Piel del Tamboria (Rummunkalvo) oli jäljellä viitisenkymmentä sivua, eikä kirjaa enää siinä vaiheessa voinut jättää kesken. Niinpä sinnittelin loppuun ja löin pään tyynyyn vasta joskus puoli neljän maissa. Rummunkalvo oli mainio teos ja Péres-Reverte on edelleen mestari tunnelmien kuvaamisessa. Tämän kirjan vahvuus oli kuitenkin ennenkaikkea henkilöhahmoissa, ja siinä kuinka kohtaus kerrallaan esitettiin aina sopivimman päähenkilön silmien kautta. Juoni olisi voinut olla lennokkaampikin, mutta ehdottoman suositeltavaa luettavaa kirja silti on.

Koskapa minun piti perjantaina esittää Tuomakselle kovempaa kuin olinkaan, jouduin tänään tyytymään kevyempään treeniin, ja silti käteni ovat kuin perunamuussia, johon on käytetty liikaa nestettä ja liian vähän perunaa. Itseasiassa voisi sanoa, että ojentajani ja rintalihakset ovat täynnä kohtuullisen tukevasti suurustettua peruna-purjokeittoa.

Kaikesta vipellyksestä huolimatta olemme myös ehtineet katsomaan DS9iä. Tällä viikolla jäimme yhden jakson päähän viime viikon kahdestakymmenestä 45-minuuttisesta. Tuleva matkani ja Rakkautta & Anarkiaa -festarit hidastavat tahtia melkoisesti, mutta tällä vauhdilla 176 jakson urakka on ohi kolmessa kuukaudessa. Hullun hommaa, mutta - ah - niin palkitsevaa.

Posted by Henri at 05.09.04 22:51
Comments