elokuu 07, 2004

Pelinpäätös - tilinpäätös

Sain eilen yöllä loppuun jo varmaankin kuukauden verran silloin tällöin iltaisin hakkaamani Crimson Skies - High Road to Revenge -pelin. Kammottavan ja kesken jääneen Buffy - Chaos Bleedsin jälkeen Verenpunaisella Taivaalla lentely on pelkkää juhlaa. Sanon nimenomaan lentely, sillä harvoin on ilmailupeleissä saatu erilaisilla koneillä lentäminen näin mukavan pelattavaksi. Koiratappelu taivaalla ja Arixon kanjoneissa on silkkaa riemua, eikä ohjainta tarvitse pusertaa hampaat irvessä.

Pelin juoni, joka sijoittuu vaihtoehtoiseen historiaan, 30-luvulle, jolloin ilmalaivat ja ilmarosvot hallitsivat taivaita, ei monimutkaisuudellaan häikäise, mutta sisältää silti tarpeeksi kommervenkkejä, jotta mielenkiinto säilyy yllä. Ääninäyttely on kelpo työtä ja grafiikka ajankuvaan sopivaa.

Ainoat miinukset peli kerää (ainakin Xboxin Crystal-versiossa ilmenevästä) bugisuudestaan ja huonosta tallennussysteemistään. Muutaman kerran kone hyytyi tehtävän lopussa tallentamatta suoritusta, jolloin homma oli alettava alusta, ja kerran tallennus onnistui kadottamaan kaiken siihen mennessä kerätyn mammonan. Onneksi netistä löytyi huijauskoodit, joilla rahaa sai tarpeeksi takaisin - muuten olisi meno tyssännyt siihen.

Tallennusjärjestelmä on sikäli ikävä, että se sallii vain lineaarisen etenemisen, eikä anna pelaajalle minkäänlaisia vaikutusmahdollisuuksia siihen, koska tallennetaan. Jos kone on räjähtämäisillään ja juuri silloin tulee checkpoint, niin siinähän olet - parempi, että aloitat alusta koko tehtävän.

Muutama tehtävistä tuntuu myös normaalivaikeusasteella ylettömän hankalilta, mutta kyllä niistäkin yrittämällä selviää. Joskin tallennusongelmien vuoksi Xbox pitää jättää välillä päälle päiväkausiksi. Viimeisen tehtävän viimeistä vaihetta hakkasin varmaankin 50 kertaa ennen kuin luovutin ja suljin koneen. Pari päivää myöhemmin aloitin tehtävän uudelleen nopeammalla, mutta tulivoimaltaan heikommalla koneella ja selvitin sen toisella yrittämällä.

Kaiken kaikkiaan Crimson Skies on jokatapauksessa erinomainen peli. Olen ymmärtänyt, että sen verkkopeliominaisuudet ovat vielä huikeammat, joten tämä on oikeastaan ensimmäinen peli, joka saa minut haikailemaan Xbox Live-palvelua.

Koska pelattava loppui, eikä tuntunut siltä, että haluaisin juuri nyt jatkaa Halonhakkuuta vaikeammalla tasolla, kävin Anttilassa poimimassa alennushyllystä Soul Calibur II:n, joka ymmärtääkseni on ylettömän laadukas mätkimispeli. Ensivaikutelma onkin positiivinen, paitsi eräässä pienessä, mutta sitäkin harmillisemmassa detaljissa...

Se, joka on suunnitellut pelin sisäisen ohjejärjestelmän pitäisi viedä saunan taakse ja hakata ruumis miekalla pieneksi hakkelukseksi ja polttaa sielu kiukaalla. Jos peliohjaimen toimintonäppäimissä on kirjaimet A, B, X ja Y, niin niitä nyt EI HELVETTI VAAN ohjeissa kirjoiteta uudelleen muotoon A, B, K ja G, niin että kirjaimet eivät vastaa toisiaan. Horisontaalinen lyönti, ohjeissa A, tehdään painamalla peliohjaimen nappia X ja puolustus, ohjeissa G, peliohjaimen napilla A. Mikä saatanan järki tässä on takana? Opettele siinä sitten yhdistelmäliikesarjoja.

Tiedän, että napit voi ainakin suurimmaksi osaksi ohjelmoida uudelleen, mutta mieluummin pelaan standardinapeilla, jos vaikka joskus saan peliseuraa, joka on peliä normaaliasetuksilla pelannut.

Posted by Henri at 07.08.04 18:48
Comments

Ainakin Playstationin versio Soul Calibur II:sta on aivan tajuttoman hyvä. Buttonitkin on suurin piirtein "standardien" mukainen. Uramoodissakin on jotain "itua" vaikka kyllä mätkimispelit pääsevät oikeuksiinsa kaveriporukassa. Mikään ei ole nautinnollisempaa kuin hakata kaveria lekalla päähän.

Posted by: Schizo-Janne at 07.08.04 19:17