elokuu 06, 2004

Primitiivireaktio

Melkein pitäisi hävetä reaktioni ennalta-arvattavuutta ja itsehillinnän pettämistä tänään iltapäivällä. Toivottavasti naispuoliset kanssamatkustajat eivät ylettömästi vaivaantuneet minun ja miespuolisten kollegoideni käytöksestä. Olimme kuin Pavlovin koirat.

Lähdimme töistä iltapäivän ensimmäisellä kuljetuksella, joka jonkin aikaa Merisatamanrantaa ajettuaan hidasti huomattavasti. Tuskin ehdimme kuulla etupenkillä istuvan T:n suusta pääsevän "no, huh-huh", kun minun ja vieressäni istuneen S:n uteliaat katseet löysivät syyn ja yhdyimme (korkeintaan) puoliverbaaliseen kommentaariin.

Pikkubussimme edellä ajoi kaksi nuorta naista vespoilla. Kahdella identtisellä punaisella retrohenkisellä vespalla, joissa oli 50-lukuhenkinen takaboksi. Valehtelisin, jos sanoisin, että takaboksi oli ensimmäinen asia, jonka huomasin. Naiset olivat myös pukeutuneet identtisesti. Molemmilla vaaleaveriköillä, oli päässään punainen avokypärä ja yllään punaiset narubikinit. Eikä sitten muuta.

Muodostelmassa he kääntyivät Merikatua vasemmalle, kun meidän reittimme, valitettavasti, vei oikealle. Sen verran ehdin maisemaa vilkaista, että meidän niskamme eivät olleet ainoat nyrjähdyksen partaalla. Suloisen retro ja samalla eittämättömän seksikäs ilmestys.

Selvästikin kyseessä oli jonkin firman mainostempaus. En tiedä, mitä neitokaiset markkinoivat, mutta oli se skoottereita, bikineitä tai vaikka mobiiliviihdettä, niin mielenkiintoni heräsi. Näin helppo minä olen.

Sellaista on olla mies kesähelteellä kaupungissa.

Posted by Henri at 06.08.04 23:38
Comments