heinäkuu 12, 2004

Pahvi

Pari iltaa Buffy the Vampire Slayer - Chaos Bleeds -peliä oli minulle tarpeeksi. Hetkittäin peli tavoittaa tv-sarjan huumorin, mutta siihen se sitten jääkin. Hahmojen ohjattavuus on kömpelöä: joka viidennellä kerralla urhea vampyyrintappaja hyökkää vihollisen sijasta kohti - eittämättä kovin uhkaavaa - seinää. Taistelu on turhanpäiväistä yhden napin nakuttamista kunnes vastustaja on maassa, jonka jälkeen pitääkin jo painaa toista nappia.

Sankarien eteen asetetut esteet ovat enimmäkseen itsestään lukkoon meneviä ovia ja esimerkiksi elokuvateatterin lukkopuomi, jonka alitse tai ylitse hiippailisi salilla pariin kuukauteen käymätön käyttöliittymäsuunnittelijakin, mutta Buffy Summersilta, joka melkein millä tahansa mittapuulla on ihka-aito supersankari, eivät kyvyt tähän riitä.

Hahmojen yhdenmukaisuus sarjan kanssa on myös korkeintaan "niin ja näin". Buffyn ja Spiken tuleekin olla tappokoneita, mutta se että nuori herra Harris potkii neljää vampyyriä kumoon kuin Bruce Lee parhaina päivinään tai että neiti Rosenberg hyppii kuljetuskontilta toiselle kuin Persian Prinssi™ konsanaan on hieman liian paksua pajunköyttä.

Eikä tyhmyys suinkaan lopu tähän: välinäytösten ääninäyttely (etenkin Alyson Hannigania tuuraava naistähti) ja juonen kuljetus on typerryttävän huonoa. Sääli, että osa sarjan näyttelijöistä on sortunut tällaiseen roskaan.

Lopullisen naulan arkkuun iskee typerä tallennusmekanismi, joka ei houkuta aloittamaan kenttää alusta, jos roskapönttöä vampyyrin sijasta potkinut sankari sattuu saamaan kaksi isoa reikää kaulavaltimoonsa. Antaa olla. Parempiakin pelejä on hyllyssä odottamassa.

Posted by Henri at 12.07.04 23:44
Comments