kesäkuu 28, 2004

Henri - Nordea: 1-0

Löysimme Jaana-Marin kanssa kadulta juhannusaattoiltana lompakon, jonka sisällä oli kaksi pankkikorttia, ajokortin, useita etukortteja sekä muita papereita. Mahdollisen käteisen oli joku ehtinyt jo kerätä parempiin taskuihin. Otin selville omistajan puhelinumeron ja soitin. Ei vastausta, joten jätin viestin ja ilmoitin heittäväni lompakon viranomaisille juhannuksen jälkeen, jos minuun ei sitä ennen otettaisi yhteyttä. Ei otettu.

Viikonlopun aikana tulin kuitenkin siihen tulokseen, että helpompihan minun on kävellä Hakaniemen Nordeaan ja jättää lompakko sinne, kun lompakon omistajalla on kerran tili pankissa. Pankki varmasti toimittaa rahamassin ja kortit omistajalleen, eikä tämänkään tarvitse vaivautua kotikonttoriaan pidemmälle. (Löytötavaratoimistossa kerran vierailleena luotan vakaasti edelliseen arviooni.)

Jonotettuani puoli tuntia pääsin viimein tiskille ja selitin asiani. Nuori mies tiskin takana kiitteli kovasti, ja korteista saisi vielä löytöpalkkionkin. Sitä löytöpalkkion maksamista selvitettiinkin seuraavat 15 minuuttia, jonka jälkeen minulle ojennettiin loppu lompakko takaisin ja todettiin, että se pitäisi viedä poliisille.

Kysyin, eikö lompakon palauttaminen oikealle omistajalle sujuisikaan pankin kautta, mutta valitettavasti he eivät moista palvelua tarjoa, eivätkä voi henkilöpapereita huostaansa ottaa. Minun pitäisi siis jonottaa vielä toisen kerran jossain poliisiasemalla, täyttää toiset paperit ja myös lompakon omistaja saisi kerätä arvoesineitään useammasta paikasta. Minulla kuitenkin välähti ja kysyin, mitä he tekevät siinä tapauksessa, että lompakko tai muu arvoesine putoaa tai unohtuu konttorin lattialle. Siinä tapauksessa he luonnollisesti ottaisivat yhteyttä asiakkaaseen, kertoi sinänsä ystävällinen nuori mies, jonka vika pankin jäykkyys ei tietenkään ollut.

- Sovitaanko, että tämä lompakko putosi juuri tähän konttorin lattialle?
- Enhän minä voi teitä estääkään...
- Mieluummin näin. Kiitos ja näkemiin.

Mieleni valtasi lämmin tunne. Urotekoni ei ollut suuri, mutta päivän hyvän työn lisäksi olin kokenut pienen voiton byrokratian rattaista.

Seuraavaksi harrastin hyötyliikuntaa, kävelin Kaisaniemeen ja ostin löytöpalkkiorahojen avittamana neljä dvdeetä Anttilan alelaarista (3-6 egeä kappale). Näiden ja viikonloppuna Play.comin kesä-alesta tilaamieni kuuden elokuvan valossa ajatus siitä, että kesäloman jälkeen hyllyssä komeilee 30 uutta elokuvaa, ei tunnukaan enää niin kaukaiselta. Huomatkaa, että sanon ajatus, en suinkaan tavoite.

Posted by Henri at 28.06.04 14:38
Comments