huhtikuu 16, 2004

Aika on katoava luonnonvara

Pinnan alla vaanineet työprojektit alkavat hiljolleen nostella ilkeitä päitään viimeiset pari viikkoa leppoisasti keinutelleiden aaltojen lävitse. Kolmen käynnissä olevan lisäksi minua yitettiin ennen puoltapäivää saada mukaan vielä pariin uuteen. Toista lupasin konsultoida, jos aikaa riittää. Leppoisat aallot muodostavat kuohuja ja vaahtopäitä. Tuuli yltyy myrskyksi. Toukokuusta on tulossa helmikuun kaltainen kiirekuukausi. No, ainakin hommat ovat mielenkiintoisia.

Kotirintamalla viikonloppu pitäisi jotenkin jakaa Pérez-Reverten, Kallelta lainaamani Knights of the Old Repuplicin ja eilen postiluukusta pudonneiden elokuvien kesken. Vaimoa pitäisi myös viihdyttää ja kavereitakin ehtiä tapaamaan. Kunnosta pitäisi huolehtia ja Kuva 2004 -tapahtumassa piipahtaa.

Maanantaina harjoittamiani lihaksia särkee vieläkin, vaikka olen jo periaatteessa ehtinyt hankkimaan uusiakin kipupisteitä. Pääsiäisen aikaan salilla oli niin hirveä tungos, että kun joka laitteelle oli kahden tai kolmen ihmisen jono, niin jouduin korvaamaan kolme ohjelmani viidestä likesarjasta toisilla laitteilla tai liikkeillä. Ja ne liikkeet tietenkin rasittavat lihaksia hieman erilailla, kuin mihin ne ovat tottuneet. Siispä kipua.

Toisilla saleilla on tilaa, mutta ei niilläkään ongelmitta selviä. Louhikärmes tarjosi eilisen parhaat naurut.

Posted by Henri at 16.04.04 13:30
Comments