maaliskuu 25, 2004

Kun teknologia pettää...

Uuden uljaan digitaalisen ajan koitettuakin ranteessani roikkuu reliikki vanhoilta ajoilta - analoginen rannekello, semmoinen, jossa ison ja pienen viisarin osoittaessa suoraan ylöspäin on aika mennä nukkumaan, jos ulkona on pimeää.

Kelloni on Seikon Kinetic -mallistoa, ottaa siis virtansa liike-energiasta. Kello on kelpo peli, mitä nyt noin kerran vuodessa siihen iskee känkkäränkkätauti, ja noin viikon ajan se purkaa latauksensa ollessaan jonkin aikaa liikkumatta.

Eilen illalla flunssaisen vaimon jo nukahdettua istuin alas pelaamaan, ja ajattelin kirjoittavani jotain Kuukkeli-gaalan lavallakäyntiäni varten ihan ajoissa - eli viimeisen päivän iltana joskus puoli yhdentoista jälkeen. (Minä olen aina yhtä tehokas, suunnitelmallinen ja ajoissa). Muukaisten räiskiminen ja avaruustankilla ajelu vei kuitenkin mennessään niin, että havahduin vasta hieman yhdentoista jälkeen. Aikaa oli kumminkin aivan riittävästi - kunnes koneen ääreen istuttuani huomasin, että oikea aika oli lähempänä yhtä aamuyöllä.

Niinpä sitten kirjasin ajatuksiani vajaan tunnin, kun kerran tuli kavereille lupaus tehtyä. Ihmeitä, tai edes laatua, lienee kuitenkin turha odotella.

Tänään aamulla olin melkolailla elävä kuollut. Toivotaan, että ilta sujuu paremmin. Jos kello ei pysähtele, saatan jopa löytää ajoissa paikalle.

Posted by Henri at 25.03.04 11:12
Comments