helmikuu 26, 2004

Ei kaikki ole paskaa, mikä haisee

Taisin joskus männäkuukausina raivota täälläkin siitä, kuinka Rakkautta & Anarkiaa -imperiumi lyö laatuleimansa hienojen elokuvien raiskattujen versioiden päälle. Tänään kuitenkin selvisi kiertotien kautta, että vaikka Koljan ja Sin Noticias de Diosin takakansissa ilmoitetaan kuvaformaatiksi 4:3 (Koljassa itseasiassa 3:4), niin molemmat ovat aitoja laajakangasversioita - jälkimmäinen jopa anamorfista laatua. Molemmat irtosivat Anttilasta kympillä.

Sinänsä käsittämätöntä laadunvalvonnan ja julkisen kuvan hallinnan puutetta osoittaa, että R&A-organisaatio (tai Panvision) on moisen painovirheen päästänyt useampaan tuotteeseensa. Sehän on lähes sama, kuin paketoisi hienointa tuplasuklaajäätelöä pahvitölkkiin, jonka päällä lukisi korukirjaimin "ripulipaskaa".

Vaan itse illan elokuvaan. Sin Noticias de Dios on kerrassaan mainio tarina taivaan ja helvetin välienselvittelystä yhden miehen sielun kautta. Elokuva lepää vakaasti Penélope Cruzin, Victoria Abrilin, Fanny Ardantin ja Gael García Bernalin roolisuoritusten ja seksuaalisen karisman varassa. Ja mikäs siinä on levätessä? Monikansallisen elokuvan pikantteihin yksityiskohtiin kuuluu, että helvetissä puhutaan englantia, maasssa espanjaa ja taivaassa ranskaa.

Viikon muihin viihdykkeisiin on kuulunut Spielbergin lennokkaan mainio Catch Me if You Can ja mestarikäsikirjoittaja David Mametin omasta näytelmästään kynäilemä loistava Glengarry Glen Ross, joka suorastaan mykistää huikealla dialogillaan ja hengästyttää roolisuorituksillaan. (Tulikohan tarpeeksi ylisanoja?)

GGR ei mielestäni ole aivan täyden viiden tähden elokuva, mutta en osaa suoralta kädeltä sanoa, mikä jää puuttumaan. Jack Lemmonin, Al Pacinon, Ed Harrisin, Alan Arkinin, Kevin Spaceyn ja Jonathan Prycen näyttelijäntyössä ei ainakaan ole piirun vertaa moittimista. Alec Blaldwinkin tekee parhaansa hänelle annetun materiaalin kanssa, mutta jää varsin stereotyyppiseksi. Harvoin kuulee niin intensiivistä sanailua, niin pienimuotoisissa puitteissa. Elokuva on katsojalle haastava, mutta oi, niin palkitseva kokemus.

Posted by Henri at 26.02.04 22:48
Comments

R&A-levyjen takakansitypot ovat harmillisia. Minäkin jo kertaalleen jätin Sin Noticias de Diosin Anttilan hyllylle tuon kuvasuhdeasian huomattuani. Tarkistin vielä jutun levittäjän veppisivuilta jälkeenpäin, ja sielläkin tarjotaan pokkana 4:3-suhdetta. (Toisaalta jos ajattelee, että anamorfinen 16:9 on FF 4:3, niin...)

Sitten: Luin juuri Mamet'n kirjan Tosi ja epätosi, joka oli a) kiinnostava b) hyvin käännetty ja c) lyhyt. Eepos sisältää lyhyen johdatuksen Mamet'n käsitykseen näyttelijän tehtävästä, ja on senkin takia suositeltavaa luettavaa miehen leffoista pitävälle.

Posted by: OlliS at 27.02.04 00:39