helmikuu 16, 2004

Kontrolli ja sen pettäminen

Eihän tästä ole viikkoakaan, kun totesin Jaana-Marille, että on tullut hankittua aika vähän elokuvia tänä vuonna, kun on ollut niin, kiire, ettei niitä olisi kuitenkaan ehtinyt katsomaan. Olisin vieläkin samaa mieltä, mutta todisteet väittävät vastaansanomattomasti toista.

Torstaina postiluukusta putosi Sam Raimin The Evil Dead Trillogy -paketti, sisältäen kaikki kolme elokuvaa ja neljännen levyn ektstroja. Se on kolme.

Perjantaina erehdyin Stockan alakertaan, jossa oli useampi pino vinossa leffoja niin halvalla, että olisi ollut synti ja häpeä jättää ne vaille rakastavaa kotia. Alehyllystä tarttuivat mukaan Dead Becomes Her, The Last Castle (olen suuri Robert Redford -fani), Divine Secrets of the Ya-Ya Sisterhood ja 24 Hour Party People. Se on seitsemän.

Lauantaina ostin vain yhden elokuvan. En oikeastaan mennyt ostamaan elokuvia, vaan valaisimia valokuvaustarkoituksiin, mutta kun niitä ei Kodin Anttilasta löytynyt, niin alelaarissa silmään pistänyt Reign of Fire sai toimia korvikkeena. Katsoimme elokuvan tänään illalla, ja kyllähän se kerran viihdytti, vaikka melko keskinkertaiseksi toimintaspektaakkeliksi jäikin. Aiemmin kaiken maailman runopoikia esittänyt Matthew McConaughey on tuskin koskaan ollut noin timmissä kunnossa ja elokuva on paikoin visuaalisesti häkellyttävän kaunis.

Se on kahdeksan.

Vaikka kiersin kaupat kaukaa, eikä posti sunnuntaisin kulje, niin se ei suinkaan estänyt minua laajentamasta dvd-hyllyämme tänäänkin. Kari nimittäin luopui sopuhintaan Kabhie Kushi Kabhie Gham...in perusversiostaan.

Elokuvan stara Shah Rukh Khan, tuo Intian Brad Pitt (suosiossa ainakin), on muutenkin esillä hyllyssämme, kiitos posteljoonin viime viikolla tuoman Devdasin. Khan on tehtaillut melkoisen määrän elokuvia viimeisen kymmenen vuoden aikana. Montakohan tuon luokan tähteä, joiden plakkarisa on 40 elokuvaa kymmeneltä vuodelta, löytyy Hollywoodista? Intian elokuvakulttuuri on kovin erilainen, mutta ainakaan ahkeruuden ja omistautumisen puutteesta sikäläisiä supertähtiä ei voi syyttää. (Vertailun vuoksi myös 90-luvun puolivälissä breikannut Pitt on saanut samassa ajassa aikaan 22 elokuvaa.)

Saldo on siis yhdeksän leffaa neljässä päivässä. Voin puolustatua vain sillä, että on niitä katsottukin. joulukuun alussa raportoin onnellisesti 500 dvdeen rajan rikkoitumisesta, sen jälleen hyllyyn on löytänyt tiensä 43 levyä ja samassa ajassa olemme katsoneet täsmälleen yhtä monta elokuvaa. Elokuvat eivät tosin ole olleet samoja (tai edes valtaosaltaan omia), mutta väliäkö tuolla.

Kunhan työkiireet hellittävät, niin edessä on siis ainakin Pahoja Kuolleita ja Bollywood-musikaaleja. Kaverit saavat tarjoutua leffaseuraksi.

Posted by Henri at 16.02.04 00:28
Comments