tammikuu 27, 2004

Elämää...

Kävin sitten sunnuntaina salilla ensimmäistä kertaa lähes kolmeen viikkoon. Syynä ei ole motivaation puute, vaan pitkään jatkunut ikävän tukkoinen olo. Flunssaisena ei ole hyvä rehkiä liikaa. Nyt kuitenkin olo tuntui paljon paremalta, joten oli pakko ottaa itseään niskasta ja vyöryä joululaardien lopulliseen sulatukseen.

Tänään on sitten iskenyt tuo pakolllinen "toisen päivän jäykkyys", joka paikkaan yläkropassa koskee. On hämmentävää taas kerran huomata, että tunne on jonkinlaista käänteishaamukipua: paikoissa, joita särkee, ei pitäisi olla mitään, mutta nyt sinne on ilmestynyt lihasta. Ei kai tässä valittaakaan voi. Vaimo ainakin tykkää.

Viikot kuluvat pitkiä työpäiviä vääntäen kohti helmikuun lopun isoja deadlineja, viikonloput rentoutuen. Viime viikonloppuna saimme viimein katsottua Jeremiahin kakkoskauden loppuun. Pienoisesta antikliimaksista riippumatta kauden loppupuoli oli yhtä jaksoa lukuunottamatta todella hienoa maailmanlopun jälkeistä meininkiä. Kolmannesta kaudesta, jos sellaista tulee, eteenpäin sarjan puikoissa on ilmeisesti joku MGM-studion lakeija, joten tulevaisuuteen on suhtauduttava sekä pelolla että odotuksella. Mielummin näkisin ohjaimissa, jonkun jolla on vahva visio.

Ja juuri, kun olin lopullisesti luovuttamassa Enterprisen suhteen, läväyttävät he silmien eteen yllättävän toimivan jakson, joka lupaa parempaa. Toivottavasti tästä muodostuu laadultaan nouseva trendi. Angelin viidennen kauden suuri juoni otti taas askeleen eteenpäin, mutta kaiken rehellisyyden nimissä viimeaikojen humoristiset välijaksot ovat olleet paljon parempia.

Mitä muuta? Katsastimme pari ensimmäistä jaksoa Porno-Osbournesiksikin nimitetyn Family Businessin ensimmäiseltä kaudelta, ja havaitsimme sen erittäin viihdyttäväksi. Siitä varmasti lisää myöhemmin. Malttamattomimmat voivat sillä välillä lukea Eros-guiden esittelyn sarjasta. Toinen kausi puolituntisia alkaa jenkeissä aivan näinä päivinä.

Posted by Henri at 27.01.04 10:02
Comments