joulukuu 09, 2003

World of Darkness, eikun...

Tulipa sitten eilen illalla raahauduttua vielä töiden jälkeen pitkästä aikaa oikein elokuvateatteriin. Vaimo valitsi elokuvaksi Underworldin, joten minua ei tarvinnut raahata korvista kirkuen teatterille. Elokuva oli oikein viihdyttävä, ja ennen kaikkea jumalattoman kaunis. Juoni oli melko yksinkertainen, mutta sisälsi silti ne pari pakollista mutkaa. Kliseitä oli mukana kahmalokaupalla, mutta en antanut niiden haitata menoa. Ei tämä missään tapauksessa mikään elokuvataiteen merkkiteos ole, mutta kerrassaan kelpo viihdettä, joka pyyhki Bladeilla pöytää kuin entinen mummo sananlaskun kissalla konsanaan.

Menin katsomaan elokuvaa sinä World of Darkness -sovituksena, jonka kommentit (ja White Wolfin haaste) ovat siitä maalanneet. Yhtäläisyydet ovat kiistämättömät, ja tämä olisikin erinomainen WoD-elokuva, paitsi, että siihen on ujutettu mukaan useita World of Darknesiin sopimattomia yksityiskohtia, jotka ikävä kyllä pääsivät hieman häiritsemään elokuvanautintoani.

Teatteriin oli edellämme livahtanut kaksi korkeintaan 14-vuotiasta pikkupimua. Mietin jo ennen elokuvan alkua, josko tytöt olisivat hitusen nuoria tälle elokuvalle, mutta kaipa se kapinointi kuuluu tuohon ikään. Olinkin hitusen huvittunut, kun tiukimman väännön alkaessa valkokankaalla vieressäni tuntui pienoinen hypähdys ja vilkaistessani sivulle, teinin silmät tuijottivat lautasen kokoisina kangasta ja hänen kätensä tärisivät horkassa. Pian kädet nousivat jänityksestä suun eteen, mutta ennen kuin manikyyri oli pilalla, tuli elokuvaan lyhyt suvanto. Joskus katselijoiden tarkkailu on melkein yhtä hauskaa kuin itse elokuvan katselu, parhaana esimerkkinä edelleen tunnekuohujen siivittämä R&A-näytös Bollywood-melodraamasta Kabhi Khushi Kabhie Gham....

Posted by Henri at 09.12.03 16:57
Comments