joulukuu 08, 2003

Elokuvaviikonloppu

Viikonlopun leffaputkessa oli lauantain pituinen katkos, mutta muutoin se täytti tehtävänsä: meidän mittapuullamme pitkän elokuvahiljaiselon pysäyttämisen ja loppukirin aloittamisen kohti 200 katsotun elokuvan loppusaldoa tänäkin vuonna.

Perjantai-iltaa viihdytti kepeä Bend It Like Beckham, jonka heikkoudeksi jäivät vain muutamat turhat suvantovaiheet ja yltiösiirappinen loppu. Elokuvassa oli paljon hyvääkin, nuoret päätäähdet olivat mainioita ja eritoten Jonathan Rhys-Meyers onnistui jälleen kerran vakuuttamaan.

Lauantaina pidettiin todellakin paussi pikkujoulujen merkeissä. Kuulemma paikalla vieraili myös Jouluphukki (jep), mutta minulta tuo karvanaama jäi valitettavasti näkemättä, kun olin muualla toimittamassa erästä minulle uskottua tärkeää tehtävää. Phukki oli kuulemma härski äijä.

Sunnuntaina sen sijaan otettiin takaisin kahden elokuvan voimin. Mulholland Drive on edelleen erinomainen ja sen pudottaa superlatiivisuudesta vain tietyt tv-sarjaa varten rakennetut elementit, jotka onnistuvat elokuvassa pikemminkin häiritsemään. Laura Elena Harring on edelleen vosuinen, ja Lynch osaa hommansa. Nyt toisella katsomiskerralla juonikin alkaa vähitellen avautua yllättävänkin helposti. Tietenkään kaikki palapelin palaset eivät loksahda, koska tässä versiossa osan palasista reunoja on leikattu uuden muotoisiksi ja osa palasista puuttuu kokonaan.

Vain David Lynchin elokuvassa kaksi limusiinin takapenkillä onnellisesti hymyilevää vanhusta voi herättää suunnatonta, selkäpiitä raastavaa kauhua.

Sunnuntain toinen leffa oli viime R&A:ssa missattu Inner Senses, legendaksi nousseen Leslie Cheungin viiimeiseksi jäänyt elokuva. Valitettavasti edes Cheung ei pelasta elokuvaa. Aivan liian katkonainen ja tempoileva juoni sai meidät haukottelemaan hyvin nopeasti, eivätkä muutamat loppupuolen hienoudet saaneet meitä enää innostumaan. Elokuvan sisäinen logiikka ontui pahasti.

Posted by Henri at 08.12.03 23:59
Comments