kesäkuu 28, 2013

Lego Pride 2013

Sain maanantiana kuvaidean, ja keskiviikkona raahattua takamukseni Pride-toimistolle ostamaan sateenkaariviiriä. Tämä ilta meni sitten valokuvatessa.

Omaksi suosikikseni päätyi tämä sympaattimenen gimppi, joka tahtoo vain olla ystäväsi... no, ehkä jotain muutakin.

- Henri, kello 00:09 | permalinkki | Kommentteja (32465)

toukokuu 22, 2013

Leffakatsaus 2012

Ja sitten, kuten menin lupaamaan, käymme vuoden 2012 kimppuun. Tilastopuolella taphtui ihmeitä: dvdeen osuus formaattina putosi edellisen vuoden 84%:sta 48%:iin. Hankin viimein Blu-ray-soittimen ja sinilaserilta tuli katsottua 22% vuoden 175 elokuvasta. Loppuvuodesta tilaamani Netflix näkyy tilastoissa 10% osuudella ja R&A tarjosi peräti 15% vuoden elokuvista.

Vuonna 2012 tv-puoli vei mennessään ennennäkemättömällä voimalla. Katsoin peräti 44 sarjakautta tai minisarjaa, yhteensä 323 tuntia, eli n. 160 parituntisen leffan edestä. Leffapuolella taas edelleen keskityin itselleni uusiin elokuviin, joita kokonaisuudesta oli peräti 82%. Ja kuten ennenkin, tarkastelemme nyt juuri niitä.

Nämä minulle uudet elokuvat säväyttivät vuonna 2012:

Tammikuu: Hobo with a Shotgun on ainoa mainittava

Helmikuu: Paul, Biutiful

Maaliskuu: The Killing, The Adventures of Tintin (3D)

Huhtikuu: Animal Kingdom, The Avangers

Toukokuu: 13, Howl

Kesäkuu: Day & Night (lyhäri), Toy Story 3, The Avengers (uudelleen)

Heinäkuu: The Dark Knight Rises on ainoa maininnan arvoinen, vaikka olikin Nolanin Batman-trilogian heikoin lenkki

Elokuu: Gandhi, The Illusionist, Super 8

Syyskuu: Comic-com - Episode IV: A Fan's Hope, Holy Motors, intouchables

Lokakuu: The Artist, My Week with Marilyn, This Must Be the Place

Marraskuu: Naked Ambition: An R-Rated Look at an X-Rated Business-valokuvausdokkari oli ainoa mainitsemisen arvoinen

Joulukuu: Frazetta - Painting with Fire, toinen dokumentti Netflixistä oli puolestaan joulukuun ainoa valopilkku

Seitsemän leffaa yllämainituista sai minulta katsomishetkellä viisi tähteä, kuusi puolestaan neljä ja puoli tähteä, loput neljä. Neljän tähden leffoja olen maininnut vain, jos kuukaudessa ei ollut muuta mielenkiintoista, tai jos olen jostain syystä erikseen ne halunnut myös julkiseen muistiin tallentaa.

Animaatiomegahitit The Adventures of Tintin ja Toy Story 3 olivat tyylipuhtaita teoksia omassa lajissaan, ja Tintti taitaa olla ainoa tähän mennessä näkemäni 3D-leffa, jossa 3D:stä oli oikeasti iloa (no, ehkä myös Piranha 3D voidaan laskea sellaiseksi, mutta aivan eri syistä.)

Stanley Kubrickin The Killing oli vuoden 2012 suurin sivistyspaikko, The Avengers ainoa elokuva, jonka näin kahdesti ja silkkaa fanipoikajuhlaa, kuten myös suurella rakkaudella tehty dokumentti Comic-com - Episode IV: A Fan's Hope.

Silti vuosi 2012 taitaa olla ranskalaisten juhlaa: Ilon ja koskettavan draaman täyttämät The Artist ja Intouchables sekä hämmentävä taidepläjäys Holy Motors taitavat olla vuoden kärkikolmikko.

Näistä viimeksi mainittu jätti leffan jälkeen sen kuuluisan "Mitä helvettiä mä juuri näin"-tunteen, mutta pelkästään hyvällä tavalla, ja koska leffa onnistui vaivaamaan kuukausitolkulla alitajuntaa, niin julistan Holy Motorsin paitsi vuoden 2012 parhaaksi R&A-leffaksi, niin myös parhaaksi uutuudeksi itselleni.

Vuonna 2013 olen tähän mennessä katsonut vain 42 elokuvaa, joista 2 dvd-levyltä. Ensi vuoden katsauksesta tullee lyhyt, mutta mielenkiintoinen.

Aiemmat leffakatsaukset: 2011, 2010, 2009, 2008, 2007, 2006, 2005, 2004, 2003, 2002.

- Henri, kello 21:06 | permalinkki | Kommentteja (121418)

Leffakatsaus 2011

Siitä on melkein kaksi vuotta kun viimeksi kirjoitin blogiini (jokainen blogikirjoitukseni tuntuu alkavan näin), mutta yleisön (siis vaimoni) pyynnöstä elokuvakatsauksista ei luovuta, vaikka ne tulisivat vuosikausia myöhässä. Siksipä siis tänään tarkastelemme mitä hyvää näin ensimmäisen kerran vuosina 2011 ja 2012.

Tämä ensimmäinen merkintä kattaa vuoden 2011, joka oli määrällisesti pienoinen parannus edelliseen vuoteen, mutta nähtävästi yli 200 leffan vuosiin ei enää ole paluuta - on itseasiassa kyseenalaista pääsenkö tänä vuonna edes sataan. Pitkäjänteisemmin tarinaa kertovat tv-sarjat ovat voittamassa tämän "kamppailun". Vuoden 169 elokuvasta noin 80% oli minulle ennestään uusia ja vielä 84% kaikista leffoista tuli katsottua dvdeeltä - toinen luku, johon ei enää ole paluuta. Tuohon päälle kun laskee Rakkautta ja Anarkiaa -festarin 11%, niin muidenlähteiden osaksi jää murusia.

Niinä vuosina, kun katson enemmän itselleni uusia elokuvia, oman tähditykseni keskiarvo laskee selvästi muutamalla kymmenyksellä, mikä on ihan ymmärrettävää, koska paskoja leffoja ei tule katsottua uudelleen, mutta hyvät leffat uudelleenkatsottuna nostavat keskiarvoa. Kaikkien näiden 18 vuoden aikana, kun olen kirjaa itselleni pitänyt, keskiarvo on kuitenkin pyörinyt 3.3 (2010) ja 3.8 (2002) tähden välillä. Vuonna 2011 keskiarvo oli 3.4 tähteä.

Katsotaanpa kuukausittain mitkä leffat sykähdyttivät eniten:

Tammikuu: The Reflecting Skin, Splice

Helmikuu: Up, Kick-Ass

Maaliskuu: Scott Pilgrim vs. The World, Un Prophete, Black Swan

Huhtikuu: Becket, The Outlaw Josey Wales

Toukokuu: Skavabölen Pojat, Frost/Nixon

Kesäkuu: Fracture on ehkä ainoa mainitsemisen arvoinen.

Heinäkuu: X-Men: First Class, The King's Speech, Nuovo Cinema Paradiso (Director's Cut), Up in the Air

Elokuu: The Butterfly Effect on taas ainoa maininnan ansaitseva

Syyskuu: Drive, Marwencol, Headhunters, The Guard, 13 Assassins

Lokakuu: The Social Network

Marraskuu: Crazy Heart

Joulukuu: Pour Elle, Limitless

Mikä noista sitten oli paras? Katsomisvuonna olen antanut viisi tähteä peräti kuudelle ensimmäistä kertaa näkemälleni leffalle, mutta nyt en ehkä pelkkien muistojen perusteella olisi aivan samaa mieltä. Nostan siis esiin neljä:

The Reflecting Skin vuodelta 1990 on kaunis ja raastava. Frost/Nixon oli pirullisen tehokas poliittinen dokudraama, jonka tähdet ovat täysin pääosanesittäjiensä mestarillisen työn ansiota. Nuovo Cinema Paradisoa on monesti kutsuttu 80-luvun parhaaksi elokuvaksi, ja nyt ymmärrän miksi. Pidennetty Director's Cut oli se versio, jonka halusin nähdä ja jota metsästin pitkään, mutta joka sitten hautautui vuosiksi hyllyyn odottamaan katsomista. Rakkautta & Anarkiaa -ykkösleffakseni valitsemani Marwencol oli aiheeltaan mielenkiintoinen, superkoskettava ja yllätyksellinenkin dokumentti.

Näistä neljästä paras on muistojeni mukaan jompikumpi jälkimmäisistä, mutta koska olen 80-luvun lapsi, nostalgikko ja cinefiili, valitsen parhaaksi vuonna 2011 näkemäkseni uudeksi elokuvaksi Nuovo Cinema Paradison ohjaajanversion.

(Edit: Drivelle annoin toisella katsomiskerralla viisi tähteä, joten ansaitkoon se erikoismaininnan.)

Siinä taas yksi vuosi käsiteltynä. Seuraavaksi vuoden 2012 kimppuun.

Aiemmat leffakatsaukset: 2010, 2009, 2008, 2007, 2006, 2005, 2004, 2003, 2002.

- Henri, kello 20:21 | permalinkki | Kommentteja (3175)

syyskuu 28, 2011

Rakkautta ja Anarkiaa 2011

Tämän vuoden R&A-festarit olivat mielestäni varsinkorkeatasoiset. 18 näytöksen aikatauluuni ei pettymyksiä tullut kuin muutama, mutta erinomaisia elokuvia sitäkin enemmän.

Elämää suuremmat (*****):
Marwencol

Huiput (****½):
Drive
The Guard

Erittäin hyvät (****):
Headhunters
Få meg på, for faen (Turn Me on , Goddamit)
I Saw the Devil
13 Assassins
Let My People Go!

Keskimääräistä paremmat (***½):
Robot
Detective Dee and the Mystery of the Phantom Flame
Guilty of Romance
Rundskop (Bullhead)
Sleeping Beauty

Ihan OK (***):
Sensation
The Lost Thing
Our Day Will Come

Pettymykset (**½) :
Milocrorze: A Love Story

Heikot (**):
Miss Bala

Ala-arvoiset (*½):
Attenberg

Ensi vuonna sitten 25. Rakkautta ja Anarkiaa. Itse olen juossut festareilla jo 18 vuotta.

- Henri, kello 23:54 | permalinkki | Kommentteja (0)

tammikuu 17, 2011

Leffakatsaus 2010

Blogaaja? Minäkö? Edellisen vuoden leffakatsaus on vielä etusivulla, ja nyt pitäisi kirjoittaa uusi. Tämä on kuitenkin se traditio, josta en luovu.

Vuoden 2010 audiovisuaalinen panostus osui jonnekin muualle kuin elokuviin, ehkä peleihin, sillä ainoa isompi tv-urakka oli The Sopranos, joka menikin sitten puolessatoista kuukaudessa kaikki kuusi kautta. Leffoja ei kuitenkaan tullut katsottua kuin 154 kappaletta, niistä 118 minulle uusia, eli tämän blogimerkinnän aiheeksi sopivia.

Tahtoisin sanoa, että laatu korvaa määrän, mutta näinkään ei ollut, tai sitten olen tullut kyynisem... siis arvostelukykyisemmäksi vuosien saatossa. Viiden tähden skaalalla vuoden keskiarvo oli 3.29, selvästi pienin sen jälkeen kun leffapäiväkirjani pitämisen aloitin. Tästä voi mahdollisesti syyttää lanseeraamaani paskis-tiistain konseptia, jolloin vuokrattiin kaksi megabudjettikalkkunaa yhden hinnalla takapihan Filmtownista. Nyttemmin pulju on lopettanut, joten ehkä keskiarvo tänä vuonna nousee. (Sarjassa katsottiin mm. kaikki kolme Twilight-elokuvaa, joiden rinnalla jopa 2012 on koherentti taideteos.)

Seuraavaksi taas kuukausittain parhaat minulle uudet leffat viime vuodelta, jonka jälkeen yllätän myös itseni valitsemalla vuoden parhaat ja pari erikoismainintaa. Vähän rummunpäristystä, kiitos ...

Tammikuu: The Fall, Coraline

Helmikuu: Walz with Bashir

Maaliskuu: Ei yhtään edes neljän tähden leffaa.

Huhtikuu: The Cove, The Hurt Locker

Toukokuu: The Reader

Kesäkuu: In Bruges

Heinäkuu: Edge of Darkness

Elokuu: Inception, United 93

Syyskuu: Buried, Rare Exports: A Christmas Tale, (500) Days of Summer

Lokakuu: Reindeerspotting, 12 Angry Men

Marraskuu: Raging Bull

Joulukuu: Dreamgirls, Miesten vuoro

Katsomishetkellä olen antanut viisi tähteä noista kahdelle, eli vuoden paras uusi leffa on varmaankin jompikumpi niistä. Inception kolahti todella kovaa, mutta jälkikäteen olen löytänyt siitä ikäviä puutteita. Toinen katsominen ei varmaankaan tuottaisi täysiä pisteitä. The Cove puolestaan on tyylipuhdas suoritus, lähes agenttijännärin muotoon puettu dokumentti. Se ei ole hyvän mielen leffa, mutta se on tärkeä ja merkittävä elokuva, joka yrittää muuttaa maailmaa. Näillä meriiteillä se nousee helposti tynkävuoteni ykköselokuvaksi.

Jos noista neljän ja puolen tähden elokuvista pitäisi nostaa yksi palkintopallille, niin se olisi varmaan Rare Exports, vuoden odotetuin leffa, jonka näin arvostavan R&A-yleisön kanssa, tunnelman hipoessa kattoa, kertakaikkisen riemastuttava kokemus.

Vuoden tärkeimmät paikot yleissivistyksessä olivat Raging Bull ja 12 Angry Men. IMDb:n rating-listalla jälkimmäinen on tällä hetkellä jopa top-kympissä, ja se onkin kaikkien "tiukkaa dialogia suljetussa tilassa" -leffojen esimerkillinen esikuva.

Vuoden kaunein leffa oli hyvinkin Tarsem Singhin The Fall, jossa hämmentävän kauniilla kuvilla oli kerronallinen tarkoitus toisin kuin ohjaajan aiemassa The Cellissä. Jos teokset paranevat tuota tahtia, niin loppuvuodesta 2011 tulevaa Immortalsia on lupa odottaa suurella mielenkiinnolla.

Siinäpä se. Toivon, että tähän vuoteen mahtuu enemmän, tai ainakin parempia elokuvia. Sitä toivetta lähden metsästämään katsomalla mahdollisimman monta minulta puuttuvista n. 30 elokuvasta IMDb:n top-250-listalta. Niistä kahdeksan on jo pinossa tuossa vieressäni.

Aiemmat leffakatsaukset: 2009, 2008, 2007, 2006, 2005, 2004, 2003, 2002.

- Henri, kello 23:36 | permalinkki | Kommentteja (0)

syyskuu 29, 2010

Rakkautta ja Anarkiaa 2010

Tämän vuoden Rakkautta ja Anarkiaa oli sellainen perushyvä festari. Suvereenit viiden tähden leffat jäivät näkemättä, mutta parin kohdalla päästiin lähelle. Pettymyksiä oli muutama, ja siitä yhden tähden kammotuksesta olisi oikeasti pitänyt kävellä ulos viimeistään sen takia, että se oli sensuroitu isoilla mustilla palkeilla - tämä on sitä anarkiaa?

Huiput (****½):
Buried
Rare Exports: A Christmas Tale

Erittäin hyvät (****):
Sound of Noise
Life and Death of a Porno Gang

Keskimääräistä paremmat (***½):
The Killer Inside Me
Symbol
Summer Wars
Winter’s Bone
Kinbaku

Ihan OK (***):
Kaboom

Pettymykset (**½) :
Outrage
La Doppia Ora

Aivan kauheeta paskaa (*):
Twisted Path of Love

12 näytöstä, 13 leffaa. Ensi vuonna uudelleen.

- Henri, kello 08:35 | permalinkki | Kommentteja (0)

elokuu 12, 2010

Kesä kaikilla...

Jaa, ei ole tännekään sitten alkukesän kirjoiteltu. Katsotaan, kunhan Italian-loman kuvat ovat Flickrissä, josko sitten jaksaisi kirjoittaa "Italia 2010 -parhaat palat" -tyylisen merkinnän. Katsokaa sillä välin vaikka Legoja. Minifiguurien keräilypussisarjat ovat olleet tämän kesän juttu.

Feel the city breakin' and everybody shakin' ...

Rome_Luchador_Vespa_Colosseum

- Henri, kello 13:31 | permalinkki | Kommentteja (0)

kesäkuu 02, 2010

Masinointia paremman verkkojournalismin puolesta

Lehtien verkkojulkaisut eivät edelleenkään pääsääntöisesti linkitä lähteisiinsä, vaikka aiheesta on - lehdistön niin kovin kunnioittaman - Julkisen Sanan Neuvoston periaatelausuma. (Lisää aiheesta Kari Haakanan blogissa).

Jos asia nyppii ja näet verkkolehdessä tällaisen lähdelinkittömän artikkelin, ole hyvä ja kopioi jutun kommenttilaatikkoon seuraava teksti:

"Julkisen sanan neuvosto korostaa, että lähteiden käyttöön on kiinnitettävä toimituksissa erityistä huomiota riippumatta siitä, mistä välineestä ja mihin välineeseen toisen juttua lainataan.

Kun verkossa julkaistaan toisen työtä sisältävä juttu, siihen pitää lähdemaininnan lisäksi mahdollisuuksien mukaan liittää linkki alkuperäiseen lähteeseen. Näin lähde saa painoarvon, joka sille kuuluu. Mikäli lähteenä olevaan juttuun ei ole olemassa suoraa linkkiä, linkitys on syytä tehdä kyseisen nettijulkaisun etusivulle."

- Julkisen Sanan Neuvoston periaatelausumasta 4279/L/10
http://www.jsn.fi/Default.aspx?d=1120

Ehkä aktiivinen muistuttaminen auttaa journalisteja ymmärtämään asian, jonka blogaajat ovat osanneet alusta asti.

Lisäys: Yksi muistutus/artikkeli riittää. Ei ole kuitenkaan tarkoitus spammata keskustelupalstoja. Ei siis kannata toistaa, jos joku toinen masinaattori on ehtinyt ensin. Kyllä niitä huonosti linkitettejä artikkeleita riittää kaikille.

- Henri, kello 15:14 | permalinkki | Kommentteja (0)

helmikuu 22, 2010

Leffavaliot 2002-2009

Ja kun nyt aiheessa ollaan, niin tässä vielä lista vuosikatsauksissani tekemistäni valinnoista parhaaksi kulloisenakin vuonna ensimmäistä kertaa näkemistäni leffoista:

2009: The Wrestler (2008)
2008: Lars and the Real Girl (2007)
2007: El Método (2005)
2006: Der Untergang (2004)
2005: Kiss Kiss, Bang Bang (2005)
2004: Eternal Sunshine of the Spotless Mind (2004)
2003: Sunset Blvd. (1950)
2002: Y tu mamá también (2001)

Välillä ollaan ajan hermolla, välillä parikin vuotta jäljessä, ja sitten on niitä vuosia, jolloin paikataan massiivisia aukkoja elokuvasivistyksessä.

- Henri, kello 13:40 | permalinkki | Kommentteja (0)

helmikuu 21, 2010

Leffakatsaus 2009

On melkein maaliskuu, ja vaikka olen näköjään melkein lopettanut julkisen blogaamisen (Facebook on hallittavampi ja tuottaa enemmän palautetta), niin joistain perineteistä haluan pitää kiinni. Siispä: parhaat vuonna 2009 näkemäni minulle uudet elokuvat, olkaa niin hyvät.

Toisin kuin vuosi 2010, joka ei määrällisesti ole vielä vakuuttanut, viime vuosi kului tiiviisti leffojen parissa. Yhteensä 215 leffaa, joista 166 minulle uusia, mikä on prosentuaalisesti (77%) enemmän kuin kertaakaan sitten vuoden 1996, jolloin aloin pitämään kirjaa näkemistäni elokuvista. Toisaalta myös tähtien keskiasrvo, 3.39 jäi saman aikavälin surkeimmaksi.

Mutta se tilastorunkkauksesta toistaiseksi, katsotaan leffat kuukausi kukaudelta ja sen jälkeen arvotaan tai valitaan vuoden parhaat.

Tammikuu: Rendition, Letters from Iwo Jima, The Wrestler

Helmikuu: Crash (Haggis, 2004), Mr. Brooks, Das Leben der Anderen

Maaliskuu: El Orfanato

Huhtikuu: Black Narcissus, Futurama: Bender's Game, Forgetting Sarah Marshall

Toukokuu: Star Trek, Taken

Kesäkuu: Ei mitään mainitsemisen arvoista.

Heinäkuu: Control, Persepolis, Zack and Miri Make a Porno

Elokuu: Vicky Christina Barcelona, Burn After Reading

Syyskuu: Thirst, Red Cliff (5 tunnin versio), Synechdoche, New York, Mary and Max

Lokakuu: Milk, Gran Torino, Slumdog Millionaire, Der Baader-Meinhoff Komplex

Marraskuu: Kaukosaaren kirous (lyhyt), Valkyrie, Moon, Tummien perhosten koti

Joulukuu: WALL-E, Inglourious Basterds

Vuoden heikosta laadusta kertoo jotain sekin, että tuolle listalle oli pakko ottaa mukaan hirveä määrä "vain" neljän tähden elokuva, ettei useampi kuin yksi kuukausi jäisi täysin tyhjäksi. Yleensä joka kuukaudelle on riittänyt vähintään niitä neljän ja puolen tähden erinomaisuuksia.

Tähän väliin voisinkin sujuvasti artikuloida käyttämäni viiden tähden skaalan:

*****: Elämää suurempi
****½: Erinomainen
****: Erittäin hyvä
***½: Selvästi keskivertoa parempi
***: Kaikin puolin keskiverto, katsoo ihan mielikseen
**½: Jää keskivertoa heikommaksi, mutta ei täyttä roskaa
**: Huono.
*½: Leffassa on vähintään yhdet hyvät tissit tai jotain muuta huomionarvoista
*: Silkkaa silsaa, ei ensimmäistäkään armahtavaa aspektia

Vaan mahtuihan tuonne niitä elämää suurempiakin muutama: Das Leben der Anderen jatkaa ällistyttävän hyviä Saksan lähihistoriaa ruotivia leffoja; Red Cliff ei ehkä kanna täysin jokaista hetkeä viidestä tunnistaan, mutta kokonaisuutena se on fantastinen epookki; Synecdoche, New York kolahti minuun puhtaasti henkilökohtaisista syistä kovempaa ja raskaamin kuin mikään elokuva vuosiin.

Nostan muiden ylitse kuitenkin kaksi viime vuoden parhaiden roolisuoristuksien tuleviksi klassikoiksi nostamaa elokuvaa: Mickey Rourke The Wrestlerissä ja Sean Penn Milkissä tekevät henkeäsalpaavaa taidetta. Ja koska olen moneen otteeseen sanonut, että niin erinomainen kuin Penn olikin, Rourkelta ryöstettiin Oscar. Niinpä nostan vuoden parhaaksi leffaksi The Wrestlerin.

Vuoden yllättäjäksi nimeän Rakkautta ja Anarkiaa -festareilla päätösleffanani näkemäni Mary and Maxin ja vuoden varmimmaksi hitiksi Pixarin uusimman mestariteoksen WALL-E. Molemmat, täysin erilaiset, animaatiot onnistuivat sekä koskettamaan että hersyttämään hysteerisen naurun hetkiä. Näitä kahta tulee listan leffoista varmasti tulevina vuosina useimmin uudelleenkatsottua.

Tänä vuonna emme edes yritä 200 elokuvaan, sen verran aikaa ovat tv-sarjat alkaneet viemään. Olkoon tavoite kuitenkin nostaa 1996 tokokuun jälkeen katsomieni elokuvien määrä yli kolmen tuhannen. Siihen tarvitaan vielä 133 leffaa tämän päivän jälkeen. Toivottavasti niihin mahtuu myös noita elämää suurempia kokemuksia.

Aiemmat leffakatsaukset: 2008, 2007, 2006, 2005, 2004, 2003, 2002.

- Henri, kello 22:35 | permalinkki | Kommentteja (0)