Myöhäsyntyistä fanitusta: Rob Halford ja Judas Priest

En ollut nuore(mpa)na mikään erityinen hevimies, niinpä minulta menivät kaikki Judas Priestit, Black Sabbathit ja Iron Maidenit ohi. Pieni kosketuspinta muodostui Kiss-WASP-Twisted Sister -osastoon, mutta ei missään vaiheessa mitään varsinaista hurjaa fanitusta. Oikeastaan vasta Jaana-Mariin tutustuttuani löysin raskaan musiikin Rammsteinin ja muun saksalais-kaman kautta.

Kun Rob "Metal God" Halfordin Crucible-levy ilmestyi, muistan sitä hehkutetun kuin Jumalan toista tulemista, ja kun se sitten pari vuotta myöhemmin osui alelaarissa vastaan, poimin sen mukaan ja näin valon. Levy on eittämättä yksi parhaista kuulemistani raskaan musiikin kokonaisuuksista, ja nyttemmin vanhoilla päilläni olen siis niitä kuullut toisenkin kappaleen.

Miltei saman miten tuli sitten hankittua vertaisverkkokaupasta ja ulkomaalaisista nettikaupoista sekä Halfordin edellinen soolo Resurrection, Judas Priestin Halford-kauden kokoelma Metal Works sekä JP:n mahtava yhteenpaluulevy Angel of Retribution. Minulla kun on tapana joskus mitata näitä asioita tilastojen kautta, niin Last.fm:n mukaan Halford ja Judas Priest dominoivat aika hyvin kuuntelulistaani (ja tuo lista ei kerro edes koko totuutta, koska kuuntelen raskaampaa kamaa erityisesti ulkona, ja jostain syystä Audioscrobler ei tilastoi iPod-biisejäni enää läheskään aina).

Tämän "intron" kautta päästään sitten itse asiaan, eli seuraaviin uutisiin / havaintoihin:

• Judas Priest esiintyy jäähallissa 3.6. ja meillä on liput!
• Pari viikkoa myöhemmin bändiltä ilmestyy 90-minuuttinen tuplakonseptilevy Nostradamus, jonka bändi on lupaillut soittaa joillakin kiertueen keikoilla kokonaisuudessaan. (Minä tässä tuoreessa fanipoikaudessani kyllä toivoisin sitä hittikavalkaadiakin.)
• Rock Band-peliin on juuri ilmestynyt ladattavaksi sisällöksi koko Screaming for Vengeance-levy. Kun vielä saataisiin se peli Suomeen, niin pääsisin eläytymään metallijumalan rooliin oikein kunnolla.
• Halfordin soololevyjen eri versioilla on näköjään aivan eri biisit. Onneksi sain vinkin, että täydelliset versiot löytyvät iTunes Music Storesta, joten tavoistani poiketen suostuin ostamaan AAC-muotoista musiikkia ja hurautin samantien yhdeksän uutta biisiä metalliparhautta.

Halfordin ja Trent Reznorin yhteis-projekti 2wo on minulle tuttu, mutta seuraavana tutustumislistalla on Fight, Halfordin 90-luvun puolenvälin viritelmä. Sanoivat jossain arvostelussa, että Crucible-levy on kuulostaa kovasti loppuajan Fightilta.

Lähteet wikipediasta: Judas Priest, Rob Halford, Halford, 2wo, Fight, Nostradamus

Hapankaalia, makkaraa ja nat...?

Tänään oli kolmas työpäivä uudessa firmassa. Lähdin kotoa aamukahdeksalta, palasin illalla puoli yhdeltätoista. Siinä välissä piipahdin Berliinissä. Lentävä lähtö, sano.

Havaintoja Berliinistä, eli "Onko Saksa paska maa"?

• Finnairin terminaalista ulos tullessa, matkustajaa tervehtii iloinen neonkyltti "LSD - Love, Sex, Dreams". Jepjep. pornokauppahan se siinä.
• Itä-Berliinissä on makeita rakennuksia.
• Saksalaiset eivät juo siideriä. "I'd like a dry apple cider, please." "Was? Apple Schaft?" "No, Cider." "What iz that?" Tähän ystävällinen työtoverini: "It's the same with alcohol in it." "Izit a cocktail?" Päädyin sitten juomaan limpparia.
• Samaisessa 24h-pubissa oli miehellä vuoden paras takatukka+viikset -yhdistelmä
• Berliinissä voi törmätä tuttuihin
• Tax free -tuliaisia ostaeesani tuli yhtäkkiä mieleen, että jossain Saksanmaalla on varmasti karvaisten nahkahomojen yhdistys nimeltä Gummi-Bärchen.
• Exit-seat on parhautta pitkäjlakaiselle, iltalennon tyhjä exit-row on suorastaan luksusta.

Lisäys: Nämä nimenomaiset nallekarkit olivat nimeltään GoldBären - KultaKarhut. Olen kohtalaisen varma, että sellainenkin yhdistys löytyy.

Taidenäyttely: "Instruments of Healing"

Järjestin taidenäyttelyn. Jaana-Marin ja ystävien painostuksesta pystyin viimein päästämään irti reilut kaksi vuotta sitten ottamistani kuvista, joiden aiheena ovat itse käyttämäni lääkeruiskut ja herkkä hedelmäliha.

Prosessi kuvauksesta kuvien teettämiseen ja kehystykseen opetti minulle aika paljon sekä valokuvataiteesta että itsestäni - myös asioita joista mieluusti pääsisin eroon. Mutta nyt se on tehty, ja hyvä niin. Kahdet avajaiset on jo pidetty, ja työt ovat esillä Satama ArtSpacen seinällä noin kuukauden päivät. Tila ei valitettavasti ole yleisölle avoin, mutta jos joku aivan välttämättä haluaa nähdä kuvat seinällä, niin ehkä jotain voidaan järjestää. Jotta kuitenkin mahdollisimman monet pääsisivät kuvat näkemään, tein itse töistä ja avajaisista pienen setin Flickriin.

"Lämppärinäni", eli edellisen kuukauden ArtSpace-vieraana toimi muuten itse Kaj Stenval uusine ankkamaalauksineen, joten melkoiseen seuraan olen päässyt.

Näyttelyn viralliset avajaiset 14.3. osuivat paitsi syntymäpäivälleni, myös 368-päiväisen 365-projektini viimeiselle päivälle. Vähintään yhden kuvan ottaminen vuoden jokaisena päivänä opetti myös paljon kuvaamisesta - ainakin sen, että sitten niitä kuvia tulee otettua paljon enemmänkin.

Havaintoja sensuurikeskustelusta

Tällä kertaa en aio toistella niitä argumentteja, joita minä ja itseäni fiksummat olemme eri puolilla nettiä jo pitkälti viime vuoden puolelta toistelleet. Sen sijaan esitän muutaman havainnon, jotka tänään olen poiminut asian ympärillä vellovasta keskustelusta.

Yksi: En ole vielä törmännyt yhteenkään ihmiseen, joka kerran päätettyään, että lapsipornon nimissä harjoitettava valtiollinen ennakkosensuuri on hyvä asia, olisi järkeenvetoavia väitteitä ja todisteita kuunneltuaan muuttanut mielipidettään. Ja tämä ei ole pelkästään hysteriaa, tai laa-laa-sormet-korviin-hyssyttelyä. Ihmiset jopa kuuntelevat kohteliaasti perusteluita, tuntuvat tajuavan mistä on kyse, ja sitten jokin primaali tunnereaktio nyrjäyttää aivot takaisin "mutta pakkohan tää sensuuri on lasten takia tehdä" -tilaan. Voisiko joku esittää minulle vastaesimerkin henkilöstä, jonka mielipide on oikeasti muuttunut? Pyydän hartaasti.

Kaksi: Vastaväittelijän leimaaminen kuolaavaksi idiootiksi, jonka olisi parempi leikkiä korkitetuilla haarukalla ("Why is there a cork on the fork?") kuin Internetillä, ei edistä viestin perille menoa.

Kolme: Sensuurinvastustajiiin myötämielisesti suhtautuvien lukijoiden ja keskustelijoiden joukossa alkaa esiintyä taisteluväsymystä. "Joka päiväkö tästä on pakko jauhaa? Eikö ole mitään muuta?". Epäilen jopa, että asiaa ajaneissa poliittisissa piireissä tätä on osattu odottaa: "Riehukoon nyt aikansa. Kyllä ne sitten lopettaa, kun ei välitetä niistä, tai viimeistään jos Apple/Nokia/XXX kertoo jostain jännästä uudesta nörttilelusta."

Tahtoisin lopettaa ajatukseen, jonka poimin jonkin verkkolehden jostain niistä tuhansista kommenteista, jota olen tässä muutaman päivän aikana läpi kahlannut. Halutaanko tässä suojella lapsia, vai lastensuojelijoiden mielenrauhaa?

Laajennan tuon ajatusleikiksi:

Tilanne yksi: "Lapsenraiskaus ja väkivaltainen hyväksikäyttö maailmassa jatkuu ennallaan, mutta sinä et saa koskaan tietää siitä. Sinulle ongelmaa ei siis ole olemassakaan."

Tilanne kaksi: "Lapsiin kohdistuva seksuaalinen hyväksikäyttö vähenee merkittävästi, mutta joudut jatkuvasti lukemaan aiheesta sekä tuntemaan lannistavaa voimattomuutta tämän vakavan ongelman edessä."

Kummassako tilanteessa sinä haluaisit elää? Kumpaako tilannetta luulet nykymuotoisen internetsensuurin edistävän?

Ratzinger ja Tobleronet

Uniblogista iltaa,

Viime yönä olin tuttavaperheen pään merkkipäivillä, ja loppuillasta oli tarkoitus ottaa juhlava ryhmäpotretti. Ikävä kyllä paikalle eksyneet työtoverini olivat ehtineet sangen humaltuneeseen tilaan, ja niinpä koko jengin asettelemiseen meni toinenkin tovi. Lopulta kun kaikki olivat jotakuinkin paikoillaan, tajusin, että meidän piti odottaa vielä illan arvovierasta.

No, eipä aikaakaan, kun paikalle rullataan pyörätuolissa itse Jumalan Saksanpaimenkoira, Paavi Benediktus XVI. Paavilla on jokin hammasrautojen tapainen venytyslaite, joka vääntää hänen kasvonsa pysyvään hymyyn, joka voittaa pelottavuudessa jopa hänen normaalin aurinkoisen ilmeensä.

Hänen Pyhyytensä kurottautuu kohti pyödällä olevaa makeisrasiaa, ja kiljahtaa riemastuneen kimakalla äänellä Suklaa-toffee-Tobleroneja! Näitähän kannattaa laittaa kielen alle kaksin kappalein!"

Harvoin, jos koskaan aikaisemmin olen herättänyt itseäni nauramalla ääneen.

Mannerheim oli... kentauri?

Ilta-sanomien mukaan Suomen kenraalikunta ja kansa ovat raivostuneet nukkeanimaatio-elokuvasta Uralin Perhonen, jossa sotamarsalkka ja vapaaherra Mannerheim esitetään kentaurina - ja millaisena kentaurina?

Näin hänellä on ihmisen pää, vartalona matkalaukku ja hevosen häntä.

Kyllähän nyt vähemmästäkin, paitsi raivo, myös kylmä hiki nousee, sydän syrjistyy ja yöunetkin menevät menojaan. Matkalaukku? Kentauri?

Entinen puolustusvoimain komentaja kehottaa tekijöitä häpeämään, ja Mannerheim-ristin ritarikin toteaa teoksen olevan "täyttä roskaa".

Kentauri? Matkalaukku?

Toki myös kansalla on painava sana sanottavanaan, ja mikä sen sanomiseen olisi parempi foorumi kuin Ilta-Sanomien keskustelupalsta:

Olkoonkin, että teatteri on teatteria, mutta kyllä se väärin on. Siitä voi hyvin moni ihminen, joka ei tunne historiaa, päästä aivan väärään käsitykseen. Luulisi Ylellä olevan muitakin aiheita.

Mutta minkä tähe pittää Mannerheimista kentauri tehä, jos ei kerta ollut kentauri?

Ottakaapas hyvät taiteilijat faktoista selvää, ennenkuin levitätte perättömiä kentauri-juttuja.

Ylellä on näköjään varaa menettää maksavia asiakkaita, nimittäin olen yhtenä rintamassa, joka jättää tv-luvan maksamatta jos tällaista törkyä esitetään. Miksi tänä päivänä kaikkien pitää olla kentaureja, onko se trendikästä?

Minusta nuo kentaurius ja valkyrius ovat aiheita, joista ei ole mitään syytä tehdä "viihdeohjelmia" - vai onko tuo Mannerheim-juttu otettava jonain muuna kuin viihteenä.

Kyseinen animaatioelokuva ei perustu mihinkään muuhun kuin huhuihin ja väitteisiin, joita ei ole voitu todistaa. Lisäksi se osoittaa, että sen tekijöillä on laskelmoiva halu päästä julkisuuteen. Pitää muistaa, että Mannerheim äänestettiin Suurimmaksi Suomalaiseksi vuonna 2004.

Miksi aina näinpäin, että yksi ja toinen julkisuuden mies pitää todistaa kentauriksi? Miksei lähdetä jahtaamaan myös valkyrioita? Kai niitäkin historiasta löytyy?

Tässä pläljäyksessähän annetaan Mannerheimista täysin valheellinen ja epätosi kuva vain tamperelaisten punaisten juorujen ja urbaanilegendojen perusteella. Miten tällä perusteella voidaan taideteosta edes tehdä?

Ave, Mannerheim morituri te salutant!

Jotkut punikit eivät vieläkään hyväksy, että me valkoiset voitimme sodan. Mannerheimin johdolla. Tehdäänpäs me punaisten sodanjohdosta oikein kentauriparaati niin katsotaan miten sen sananvapauden kanssa oikein on?

... ja lopulta:

Eihän tässäkään keskustelussa puhuta oikeastaan Mannerheimista, vaan siitä että on [muka] loukkaavaa väittää jotain kentauriksi.

(ylläolevissa lainauksissa on tarpeen mukaan muutettu yksi sana, arvatkaa mikä)

Mutta silti... Kentauri? Matkalaukku?

Eipä mikään ihme, että Jyväskylässä nuoriso imppaa deodoranttia.

Sananvapaudesta

Tässä on nyt kuultu yhdeltä jos toiseltakin (jopa ministeri-) taholta, että ei se sananvapaus ole niin pyhä asia, että sen varjolla saisi loukata yksityisyyttä, lapsen oikeuksia, yleistä moraalia tai tekijänoikeutta.

Kyllä se on.

Se ei kuitenkaan tarkoita etteikö olisi sanomisistaan ja tekemisistään vastuussa.

Sananvapaus ilman ennakkosensuuria tarkoittaa sitä, että sinulla, juuri sinulla, on täysi vapaus sanoa ihan mitä tahansa sylki suuhun tuo. Jos nämä sanomiset jotenkin rikkovat lakia, niin silloin tehdään tutkintapyyntö, poliisi tutkii, syyttäjä syyttää, tuomari tuomitsee, ja sitten vedetään niin maan perkeleesti turpaan.

Ennakkosensuurijärjestelmässä taas poliisi puristaa sinua pillistä, niin ettet koskaan saa sitä rikolliseksi tulkittua tai muuten vain epämiellyttävää puhettasi mihinkään esille. Ja jos sensuurin tielle lähdetään tarpeeksi pitkälle - ja kukapa määrittelee mikä on "tarpeeksi pitkälle" - luistelemaan, niin pimeän laskettua mustapukuiset miehet tulevat ja vetävät sinua niin maan perkeleesti turpaan.

Mikki ja Merten ovat kirjoittaneet myös hyvin tästä tärkeästä aiheesta.

PicLens - lisäkilke kuvien katseluun

Työkaveri vinkkasi minulle PicLens -lisäkilkkeen Firefox-selaimelle. Täytyy sanoa, että olen vakuuttunut. Tämä menee asennukseen kotikoneelle hetimiten sekä ahkeraan suosituskierrokseen.

Päivitys: PicLensin saa näköjään toimimaan muillakin selaimilla kuin Firefoxilla

PicLens mahdollistaa tiettyjen websivustojen kuvagallerioiden selaamisen koko ruudun täyttävässä rullahiirellä hämmentävän sulavasti venyvässä ja paukkuvassa, visuaalisesti näyttävässä tilassa. Kuvia ladataan etukäteen puskuriin, ja mikäli tarjolla on tarkempia versioita, ne näytetään tarvittaessa.

Selailun voi aloittaa mistä tahansa tuettujen palveluiden kuvasta, kuvan alanurkkaan ilmestyvästä pienestä play-napista. Ainakin omien Flickr-settieni ja Googlen kuvahaun kanssa kokemus säväytti ihan uudella tavalla.

Tällä hetkellä tuettujen palveluiden listalla ovat tärkeimmät valokuva- ja sosiaalisen verkottumisen palvelut sekä suurimpien hakukoneiden kuvahaut.

Aamu-Henri, Ilta-Henri

(Spammi-hyökkäyksen jäljiltä joudun dellimään vanhan merkinnän ja tekemään uuden samalla sisällöllä.)

Olet tässä!

Nokia Beta Labs on eilen julkaissut Nokia Location Tagger -applikaation S60-puhelimille. Jos luurissa on sisäänrakennetu (tai siihen on yhdistetty) GPS-moduli, niin applikaatio tallentaa luurilla otetun kuvan exif-dataan paikkatiedon. Tätä tietoa puolestaan esimerkiksi Flickr osaa käyttää hyväkseen ja automaattisesti näyttää kuvan kartalla.

Yllä oleva kuva paljastaa (klikkaa itsesi ensin kuvaa päästäksesi Flickrin puolelle) työpisteeni tarkan sijainnin klikkaamalla map-linkkiä oikean reunan "Additional information" alta. Ikävä kyllä Yahoon satelliittikuvan tarkimmalla tasolla on ilkeä bugi juuri tällä kohtaa Hernesaaressa.

Aivot jäävät raksuttamaan mihin kaikkeen kivaan tätä ominaisuutta voisi käyttää.